BLOGIN TAKANA

★21-vuotias Turkulainen hevosharrastaja.
★Ylläpitohevosen Glitterin jälkeistä elämää uuden hevosuttavuuden Ministerin kanssa.
★Valmentaudun aktiivisesti ja tavoitteet ovat kilpailemisessa!

» Lue lisää minusta


24. huhtikuuta 2016

Sunnuntain hyppäri


Niin se vaan menee, että hevonen pelittää parhaiten silloin kun ei ole kuvaajaa matkassa ja kaikku sujuu juuri niillä kerroilla lähes ongelmitta.. Kun taas vihdoin ja viimein saan jonkun kuvaamaan niin eikös koko pakka tunnu hajoavan melkein käsiin. Meillä on sujunut Glitterin kanssa lähiviikot todella kivasti, ollaan käyty ahkerasti Sarin koulutunneilla ja näistä tunneista on kyllä ollut meille ihan todella suuri apu! Viime viikon hyppärikin meni paremmin kuin vähään aikaan. Kerta toisensa jälkeen oon tunneilta lähtenyt hymy korivissa kun Gee on pelittänyt paremmin kuin pitkiin aikoihin ja oon itse sisäsitänyt ja hoksannut monen monta meille vaikeaa asiaa. Suurin ongelma itsenään ratsastamisessa lienee kyllä vieläkin mun päämäärättömyys.. Heti kun kentän laidalla ei olekkaan ketään huutamassa ja patistamassa ratsastamaan menen helposti sieltä mistä aita on matalin ja jään haahuilemaan ilman kunnollista päämäärää jolloin taas mikään ei tunnu onnistuvan.


Tänään sunnuntaina meillä oli Kaisan hyppäri ja tällä kertaa hypättiin kunnolla rataa. Rata näkyykin kokonaisuudessaan hyvin videolla joten en lähde siitä sen enempää selostamaan. Gee oli alusta alkaen melkoisen  vahva ja vaikea.. Ei lähtenyt jalasta eteen eikä tullut kunnolla takaisin, mistään ei oikein tuntunut tulevan yhtään mitään. Liikaa jäin taas ratsastamaan ja vetämään sisäohjasta joka ei tietystikkään missään määrin helpottanut asiaa mitenkään. Killuin satulassa kuin mikäkin kun tuntui,että hevonen vain vetää mua irti satulasta enkä päässyt kunnolla istumaan vastaan.. Loppuakohden saatiin onneksi menoon joku tolkku ja meno parani jonkun verran loppuun päin. Videolta katsottuna meno ei ehkä näytä niin kamalalta kuin mitä se  todellisuudessa selkään tuntui. Mulla on niin paljon asioita joihin mun pitää keskittyä eikä ajatus saisi kadota hetkeksikään sillä matkustelu kyllä kostautuu samantien. Ei todellakaan mikään helppo hevonen mutta niin palkitsevaa kun jossain vihdoin onnistuu ja jos ei muuta niin ainakin niitä onnistumisia on kyllä oppinut arvotamaan ihan eri tavalla. Niinkuin moni muukin aikasempi postaus päättyy tämä samaan lausahdukseen.. Eiköhän tämä taas tästä.. Motivaatiota nämä epäonnistumiset kyllä syö aikalailla mutta ei auta, ens kerralla toivottavasti paremmin.. On tässä nyt onneksi koulupuolen tunnit menneet hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaathan,että kommenttisi ilmestyy näkyviin vasta kun olen sen hyväksynyt! Epäasialliset sekä arvostelevat kommentit jätetään julkaisematta.

Kiitos kommentistasi! :)
-Moona-

Copyright

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2016