Kisakauden aloitus

Helatorstaina päästiin vihdoinkin korkkaamaan Glitterin kanssa meidän kisakausi kun suunnattiin Artukaisiin 2-tason kilpailuihin. Koska nämä olivat meidän ensimäiset kisat tällä kaudella päätin ilmoittautua vain tuttuun ja turvalliseen 90cm luokkaan. Kisapäivä valkeni aurinkoisena ja päivän mittaan lämpötila hipoikin reippaasti lähemmäs +20 asteeseen. Olin laskenut aikatauluihin varmuuden vuoksi vähän reilummin aikaa joten loppujenlopuksi oltiinkin ehkä vähän liiankin ajoissa. Tosin parempi kerrankin näin päin,että oltiin ajoissa kuin se,että oltaisiin oltu myöhässä.. Kisapaikalla ehtisin rauhassa opetella ja kävellä radan, varustaa hevosen ilman minkäänlaista kiirettä sekä verrytellä kaikessa rauhassa. Verkassa Gee tuntui vielä ihan hyvältä, imi esteille sopivasti ja oli koko ajan kuulolla sekä teki hyviä hyppyjä. Vielä verryttelyssä mulla oli sentään joku tolkku omassa ratsastuksessani mutta radalle mentäessä joka ikinen asia tuntui unohtuvan.

Itse rata oli todella yksinkertainen, arvostelultaan 367.1, eli perusradalta olisi jatkunut suoraan uusintaan.

 Meillä rata tyssäsi kolmoselle johon Glitteri pääsi kieltämään. Laukka kuoli jo kaartessa kun jäin itse nyppimään aivan liikaa, jalka oli irti joten tämä kostautui ja Gee pääsi kieltämään. Ei mitään kuin toisella kerralla yli ja matka jatkui ehkä vähän liikaa varmistaen muutamille esteille.. Ajatuksena pyöri vain,että hylsyä ei tästä kyllä todellakaan oteta. Tuloksena 11 virhepistettä, yhdestä kiellosta, puomista sekä aikavirheestä. Jälkikäteen videolta katsottuna ei meno näyttänyt ihan niin huonolta kuin mitä se todellisuudessa selkäään tuolloin tuntuikin. Radalla Glitteri oli suustaan aivan älyttömän vahva, tuntui että se vain yritti kiskoa mua irti satulasta juosten pidätteitä vastaan.

Epäonnistumisten kautta musta on tullut aivan kauhea jännittäjä ja stressaaja kisoissa. Koskaan ennen mulla ei ole ollut ikinä tälläistä ongelmaa.. Luotto itseeni on laskenut kuin lehmän häntä. Epäonnistumiset syövät ihan  kauheasti motivaatiota ja jo etukäteen lähden miettimään kaikista pahinta,että mitä jos epäonnistutaan tälläkin kertaa. Tottakai kun kuski on epävarma heijastuu tämä myös hevoseen jonka myötä koko pakka aina hajoaakin käsiin. Mun pitäisi oppia ratsastamaan kisoissa samalla lailla kuin valmennuksissa turhia stressaamatta ja oppia pysymään edes jonkinlaisissa päätöksissä. Gee ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä ja kieltämättä välillä tulee päiviä kun olo on melkoisen epätoivoinen.. Nöyränä ja hammasta purren ollaan aina kumminkin jatkettu eteenpäin. Jos ei muuta niin ainakin tämän hevosen kanssa on kyllä oppinut arvostamaan niitä onnistumisia ihan toisella tavalla, mitään Glitteri ei anna ilmaiseksi. Onneksi tässä on vielä sentään koko tuleva kesä aikaa treenata ja korjata näitä virheitä. Toivon todella,että saadaan meidän menoon jonkunlainen tolkku ja, että tästä on vain suunta ylöspäin!

Linkki videoon