Pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa

Melkein ihan hävettää myöntää miten pitkä aika siitä onkaan kun olen viimeksi ollut kouluvalmennuksessa. Viime kerta kun taitaa ajoittua viime vuoden toukokuulle.. Jotenkin niiden tärkeydestä huolimatta nämä kouluvalmennukset ovat päässeet unohtumaan sitten ihan kokonaan.. Yhtenä päivänä sitä vaan havahtuu miten pitkä aika edellisestä sielän tunnista onkaan ja,että nyt olisi kyllä korkea aika sopia koulutunti! 

 Sunnuntaina kävimme Ministerin kanssa kokeilemassa Essi L.n koulutunnilla. Tiedän Essin entuudesta niiltä ajoilta kun asuimme Glitterin kanssa samalla tallilla mutta valmentajana hän oli minulle uusi! Innolla siis odottelinkin tätä tuntia. Suurin ongelma ehkä tällä hetkellä on mun istunta.. Minkku on helposti mun kanssa enemmän tahmean puoleinen joten luultavasi mun istunta jotenkin jumittaa sen selän. Toinen asia on vaikuttavuus se,että uskallan oikeasti käyttää niitä apujani silloin kun sille on tarvetta. Paremmin kerran kunnolla kuin koko ajan vähän pyytäen jolloin hevonenkaan ei saa rauhaa. Olen aina pyrkinyt ratsastamaan siististi ja eleettömästi mutta se ei pidemmän päälle vie kyllä eteenpäin. Eleettömyys on tottakai aina se lopputulos mutta sinne päästäkseen,on uskallettava käyttää käsiä,istuntaa ja jalkoja. Välillä pitää uskaltaa ratsastaa "rumasti" pelkäämättä niitä virheitä jotta voi sitten taas olla eleetön. Ruma on tähän vähän huono sana mutta jokatapauksessa ymmärrätte ehkä asian pointin. 

Aloiteltiin valmennus verryttelemällä suht itsenäisesti, siten miten yleensä aina verryttelen ja tarvittaessa Essi lähti korjaamaan asioita sekä keskityimme siihen mun istuntaan. Päädyimme tunnin aikana työskentelemään suurella pääty-ympyrällä tehden alussa käynnistä raviin siirtymisiä sekä ravin ja laukan välillä siten,että piti pystyä lyhentämään sekä kasvattamaan ravia ja laukkaa ilman,että liikkeen energia katoaa.Haettiin lähinnä sellaista fiilistä,ettei tarvitsisi tehdä muuta kuin vain matkustaa ja antaaa hevosen liikkua.. Kuitenkin koko ajan hevosta kuunnellen ja olemalla valmis reagoimaan heti jos tarvitsee korjata. Mitä paremmin Minkku alkoi käyttämään selkäänsä, mitä enemmän alkoi työntämään takajaloista sitä helpompi oli istua kun liikkeestä tuli paljon pehmeämpi sekä joustavampi. Eihän tässä silloin ole ongelmaa kun hevonen liikkuu ryhdikkäästi reippaasti eteen mutta mun on opittava uskaltaa ratsastaa ja vaatia enemmän joka kerta jotta päästään siihen työskentely moodiin! Mitä paremmin teen pohjatyön tasaisella sitä helpompaa se on siellä esteradallakin. 

Kaikenkaikkiaan tunnista jäi kyllä todella hyvä ja motivoitunut fiilis, saatiin paljon hyviä pätkiä ja ajateltavaa sinne itsenäiseenkin treeniin!

(Linkki videoon)