BLOGIN TAKANA

★21-vuotias Turkulainen hevosharrastaja.
★Ylläpitohevosen Glitterin jälkeistä elämää uuden hevosuttavuuden Ministerin kanssa.
★Valmentaudun aktiivisesti ja tavoitteet ovat kilpailemisessa!

» Lue lisää minusta


23. heinäkuuta 2016

Hyppääminen on helpompaa kun on ajatus mukana



Maanantaina meillä oli hyppäri mutta tällä kertaa kävimme kokeilemassa meille ennestään tuntemattoman valmentajan tunnilla. Meillä ei ole mitään aikeita vaihtaa valmentajaa mutta tilaisuuden tullen päätettiin käydä kokeilemassa Tarun tunnilla ja kuulemassa meille ulkopuolisen valmentajan mielipiteet ja näkökulma tästä meidän touhusta. Kaikenkaikkiaan tunnista jäikin suht positiivinen fiilis ja saatiin positiivista palautetta mikä oli lohduttava kuulla! 

Kuten nyt varmaan edellisistä kisapostauksista on tullut jo ilmi,suurin ongelma tällä hetkellä on se,että en yksinkertaisesti osaa ratsastaa kisoissa. Kotona kaikki sujuu tosi kivasti mutta kun lähdetään kisoihin ratsastaja jähmettyy. Mua ei jännitä vieraan valmentajan tunnit tai yleisesti valmennukset ollenkaan mutta kisoissa tilanne on aivan eri. En osaa sanoa mitä edes kisoissa jännitän mutta epäonnistumisten myötä musta tulee tosi epävarma ja luotto omaan tekemiseen katoaa täysin ja siinä samassa peli onkin jo menetetty. 

Itsenäisen verryttelyn jälkeen aloimme tulemaan kummastakin suunnasta kavaletti-kavaletti linjaa niin,että väli tultiin alkuun normaalilla 5 laukalla jonka jälkeen lähdettiin kokoamaan 4 askeleeseen ja lopuksi sujuvalla 6 askeleella. Tämän jälkeen otetiin muutamat yksittäiset hypyt ristikolle sekä okserille jonka jälkeen tulimmekin pariin otteeseen pientä radan tynkää.Kauheasti ei tällä kertaa hypätty saati kovin isoja sillä keskiviikkona lähdettiin seurakisoihin joissa hypättiin kaksi luokkaa. Palautteeksi saatiin,että mun pitäisi alusta alkaen ihan sieltä verryttelystä asti lähteä ratsastamaan ja työstämään kunnolla ajatuksen kera. Melko itsestäänselvä asia mutta joka kumminkin tuppaa unohtumaan ja helposti menen sieltä mistä aita on matalin. Tarukin totesi,että aloin vasta kunnolla ratsastamaan kavalettitehtävällä vaikkakin mun olisi jo sieltä verryttelystä asti kuulunut ratsastaa samalla tavalla. Kun taas muistin ratsastaa ja ajatus oli omassa tekemisessä mukana paikat löytyivät ja kaikki rullasi oikeastaan aika kivasti.

 Itse kisat menivät puolestaan paremmin kuin pitkään aikaan, en edes muista koskakohan viimeksi olisi kisojen jälkeen jäänyt noin hyvä fiilis! Tällä kertaa muistin ihan jopa ratsastaakkin ja 90cm luokasta napattiin puhadas rata ja metristä perusradalta nolla mutta uusinnan viimeinen tuli alas. Kisoista kumminkin lisää seuraavassa postauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaathan,että kommenttisi ilmestyy näkyviin vasta kun olen sen hyväksynyt! Epäasialliset sekä arvostelevat kommentit jätetään julkaisematta.

Kiitos kommentistasi! :)
-Moona-

Copyright

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2016