BLOGIN TAKANA

★21-vuotias Turkulainen hevosharrastaja.
★Ylläpitohevosen Glitterin jälkeistä elämää uuden hevosuttavuuden Ministerin kanssa.
★Valmentaudun aktiivisesti ja tavoitteet ovat kilpailemisessa!

» Lue lisää minusta


4. heinäkuuta 2016

Metsämäki horse show


Ei nyt taaskaan mennyt ihan niinkuin elokuvissa ja tuntuu,että jokainen kisapostaus alkaa pikkuhiljaa vain toistamaan itseään.. Eilen sunnuntaina tosiaan lähdettiin hyppäämään Metsämäkeen 90 & 100cm luokat. Tuloksena 90 luokasta hylsy ja metrin radalta napattiin 4 virhepistettä. Pieni epätoivon poikanen tässä alkaa kyllä pikkuhiljaa tulemaan kun joka kisoissa kerta toisensa jälkeen ihan joka kerta sama juttu.. Koskakohan sitä oikein oppisi ratsastamaan kisoissa samalla lailla kuin mitä kotonakin. Tykkään käydä kisoissa enkä koskaan jännitä ennen kilpailuita.. Turha hätiköiminen ja jännittäminen tulee vasta itse radalla. Vaikka kuinka ajattelisin kilpailut valmennustilanteena jossain kohtaa pakka hajoaa aina käsiin kun lähden yliratsastamaan tai vaihtoehtoisesti en osaa tehdä selässä yhtään mitään. 



Postauksen kaikki kuvat ©Hensku

90cm rata oli kyllä niin yksinkertainen ja simppeli kuin vain voi olla ja esteetkin näyttivät ihan hurjan pieniltä. Arvostelultaan luokka oli A.2.0. . Laukka ei pyörinyt yhtään mihinkään ja homma meni aikalailla matkusteluksi. Kolmoselle stopit ja toisteksi viimeiseltä esteeltä kiellettiin pihalle. Niin me se vain tyrittiin ja ei voi kuin kysyä,että miksi en ratsastanut? 


Metrin verryttelyssä aloin pikkuhiljaa herämään siihen itse päivään ja hommaan  alkoi tulemaan jokin tolkkukin ihan jo sieltä verryttelystä asti. Pyöritin kunnolla laukkaa pari kierrosta niin,että sain ratsastettua Geen kunnolla ohjan ja pohkeen väliin. Ennen meillä oli ongelmana se,että Gee kaahotti kuin mikäkin pikajuna esteiltä toiselle kun nyt taas ongelmana on se,että gee jää helposti jäpittämään pohkeen taakse eikä laukka pyöri kunnolla. Kas kummaa hommasta alkoi pikkuhiljaa tulemaankin jotain kunhan itse lähti oikeasti ratsastmaan ja Gee tekikin oikein sujuvia hyppyjä verkkaesteille. Metri oli arvostelultaan 367.1 eli perusradalta olisi jatkunut suoraan uusintaan. Kakkosen jälkeen jäin kaarteessa liikaa nyppimään laukkaa pois jonka seurauksena Gee pääsi kieltämään sarjan a-osalle. Uusiksi yrittämällä yli ja loppuradan tajusin ratsastaakkin kun päässä pyöri vain,että kahta hylsyä me ei kyllä todellakaan oteta. 







Jos halutaan päästä tästä kehittymään ja etenemään on tässä pikkuhiljaa alettava miettimään ja kehittämään jotain miten pääsen tästä turhasta stressaamisesta ja jännittämisestä eroon. Kotona kaikki tosiaan sujuu ja pystyn ratsastmaan rennosti turhia miettimättä. Pitäisi vain päästä useammin kisoihin niin,että saadaan rutiinia ja mahdollisimman paljon niitä ratoja alle. Nytkin ennen näitä kisoja oli taas turhan pitkä tauko kun edelliset kilpailut olivat kuukausi takaperin. 


Vaikkakin hylsy ensinmäisestä luokasta turhautti ja harmitti ei me sentään ihan murheen murtamina kisoista pois lähdetty. Positiivista,että hylsyyn ei lopetettu ja,että jälkinmäinen rata oli nyt kokonaisuudessan puolet parempi kuin mitä ensinmäinen. Eiköhän tää tästä toivottavasti ala rullaamaan ajallaan kunhan vaan saadaan lisää sitä kokemusta ja rutiinia, loppupeleissä me kumminkin ollaan aika vähän kisoja kierretty.


Jännitättekö te kisoissa tai miten olette päässeet liiallisesta jännittämisestä eroon?

2 kommenttia:

  1. Itse olen huomannut parhaimmaksi keinoksi vain rutiinin saamisen. Ulkopuoliset valmennukset eivät jännittä, eikä niin verkassa vaan vasta silloin kun pilli soi. Maaliskuusta kesäkuun alkuun sain paljon startteja, ja joka kisa tuntui helpommalta ja jännitystä oli paljon vähemmän kuin edellisessä kisassa.

    Kesäkuun alussa pidimme kolmen viikon hyppyloman jonka jälkeen oli kisat. Koko paketti oli aivan hukassa ja ensimmäinen rata meni lähinnä siihen että keskityin hengittämään ja muistamaan radan. Toisessa luokassa vielä jännitti, mutta silloin muistin sentään jo hetkittäin ratsastaa. Itse olen huomannut parhaaksi keinoksi käydä usein kisoissa ja hypätä kaksi luokkaa jolloin jälkimmäisessä on itse rennompi jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä juuri, rutiinia tässä tarvitaan ihan rutkasti vaan lisää! Verkassa pakka pysyy kyllä aina jotenkin kasassa mutta radalla multa katoaa aina ihan totaalisesti ajatus ihan kaikesta.. Jälkinmäisessä luokassa sitä onneksi tajusi vähän ajatella mitä tekee :D

      Poista

Huomaathan,että kommenttisi ilmestyy näkyviin vasta kun olen sen hyväksynyt! Epäasialliset sekä arvostelevat kommentit jätetään julkaisematta.

Kiitos kommentistasi! :)
-Moona-

Copyright

Webdesignin tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2016