TR alue-este

Eilen lauantaina osallistuttiin Glitterin kanssa naapuritallin alue-estekisoihin joissa hypättiin  90 sekä 100cm.  Sopivasti tulinkin tietenkin just ennen kisoja kipeäksikin , järkyttävä flunssa ja hyvä kun ääntä edes enään lähtee..

90cm  oli suht simppeli mukavan oloinen 8 esteen rata. Arvosteluna oli 367.1 (A2/A2). Verkka oli tällä kertaa maneesissa. Kaisa oli meitä verkassa neuvomassa. Gee oli oikeastaan todella hyvän tuntuinen verkassa. Gee oli suht rauhallisen tuntuinen ja tuli hyvin takaisin esteiden jälkeen ja muutenkin saatiin onnistuneet verkkahypyt! Radalle mentäessä ajattelin ja keskityin neuvoihin joita olin saanut ja pyrin ratsastamaan yhtä hyvin kuin mitä verkassakin. Koko 90cm luokan  rata olikin kyllä paras tähän mennessä mitä ollaan tuolla Malja-kentällä hypätty, päästiin jopa maaliinkin ilman hylysä! Aikaisemmissa kisoissa tuolla kentällä gee on kuljettanut mua kuin märkää rättiä kun en ole saanut sitä yksinkertaisesti pidettyä sitten millään.. Nyt gee oli koko ajan kuulolla ja  pysyi lapasessa,  vauhti oli säädeltävissä eikä gee ollut ollenkaan vahva!  Ainut mikä radassa jäi harmittamaan oli täysin oma vika sarjan B-osalle, livahdettiin sen ohi kun itselläni jalka ei ollut kiinni...  4 virhepistettä radalta siis kertyi mutta  kumminkin kokonaisuudessa olin suht tyytyväinen, nyt muistin itse keskittyä paremmin ja ratsastaa, istuin satulassa ilman,että lähdin ennakoimaan saati puskemaan hevosta eteenpäin!

Metrissä arvostelu oli  A.2.0, eli uusintaa ei tässä luokassa ollut. Metrin verkassa otettiin vain muutamat hyvät hypyt, gee oli jälleen hirmu hyvän tuntuinen verkassa!  Radalla ensimmäiselle esteelle tuli hyvin mutta tuntui,että sen jälkeen unohdin aivan totaalisesti ratsastaa.. Glitter tietenkin käytti tilaisuuden hyväksi kun itse olin epävarma selässä enkä muistanut ratsataa..  kiellettiin ulos 7 esteen sarjan a-osalla.. Koskakohan mä oikein opin? Totaali lamaantuminen. Ärystti ja turhautti kyllä koko loppupäivän tuo metrin rata.. Noh ei auta kuin jälleen kerran nostaa pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä, kai se aurinko paistaa joskus risukasaankin. Muutamien epäonnistumisten myötä kisoissa jään liikaa ajattelemaan,että mitä jos epäonnistun tälläkin kertaa joka tietenkin vaikuttaa ratsastukseen.. äh turhauttavaa, no kisoja niitä  onneksi tulee koko ajan  lisää ja hyppäämällä sitä oppii!