★Joulukalenteri- Luukku 3

Bruno, pöde, pödetsi, pötykkä, ukko, lumiukko, ukkeli,rölli, manu ... rakkaalla lapsella on monta nimeä ;) en tiedä olenkohan koskaan sen tarkemmin Brunosta tänne kirjoitellut joten päätin nyt omistaa koko 3. luukun pelkästään Brunolle!

Omasta ranskiksesta olin puhunut varmaan reilu 2 vuotta ennen kuin sitä alettiin vakavasti miettimään. Ennen tätä olin vain ihastunut rotuun ja päättänyt.että joku päivä kyseisen rodun itselleni haluan! Vasta tänä vuonna talvella alettiin ihan vakavissaan etsiä sopivaa kenneliä josta saataisiin meille oma ranskis. Tovin siinä sitten kestikin.. Alkuun oltiin varattu Turun kennelistä seuraavasta kevään pentueesta meille uros, uroksia sinne syntyi kumminkin vain 2 ja joku oli jo ennen meitä ehtinyt varata molemmat. Kennelin metsästys jatkui jonkun aikaa kunnes löydettin Etelä-pohjanmaalta kenneli johon oli  juuri syntynyt pentue ja josta oli vielä yksi narttu sekä yksi uros vapaina. Narttua ei haluttu joten varattiin pikimmitein uros! Brunohan on väriltään pied , värin kanssa mietittiin tosin hetki ennen varausta sillä alunperin tarkoitus oli ostaa kokonaan musta ranskis, kumminkin kun kasvattaja lähetti meille ahkerasti brunosta kuvia ihastuttiin väriin täysin eikä enään haluttu pentua vaihtaa pois, meillä siis olisi ollut mahdollisuus vaihtaa bruno toiseen myöhemmin syntyneeseen koko mustaan olevaan pentuun. Onneksi ei mitään vaihtoja alettu tekemään sillä Bruno on maailman parhaimman värinen! <3 

ensimmäinen meille lähetetty kuva brunosta!

En muista tarkalleen mutta taisi olla 2-3kk kun jouduttiin odottelemaan,että saadaan pentu kotiin! Mehän ei siis kertakaan käyty Brunoa itse paikanpäällä katsomassa ennen niiden luovutusta pitkän välimatkan takia, kasvattaja vain kertoi meille ahkerasti kuvien välityksellä kuulumisia!  Pennuissa oli luovutus 16.6.2013 siihen päivään alkoi päivien laskeminen ja odotin tota päivää miltein enemmän kuin 12.6 mun 18-vuotis synttäripäivää :D Bruno siis kotiutui sopivasti synttärilahjaksi!  16.6 Mun yks pitkäaikaisemmistä unelmista vihdoin toteutui ja mulla oli sylissä ikioma ranskanbulldogin pentu! 

Itse paikanpäällä kun oltiin Brunoa hakemassa kotiin hämmästyttiin ihan miten pieniä koirat oikeasti olivatkaan, oltiin kuviteltu,että luovutusikäisinä ne olisivat siitä koosta vielä puolet suurempia. Kaikki olivat niin pikkusia, siellä bruno juoksi rääväpäänä sisarustensa kanssa paikasta toiseen. 

Ihan ekasta päivästä lähtien meillä Bruno ei pahemmin viihdy yksin. Ensimmäisenä päivänä se jo kömpi syliin nukkumaan! Öisin se ei edelleenkään nuku missään muualla kuin sängyssä, päivisin tosin ketään ei sen kanssa kerkiä nukkumaan joten silloin se tyytyy omaan petiinsä lattialla. Jos ulkona on kylmä, sataa tai tulee paljon Bruno ei pahemmin liiku yhtikäs minnekkään, se pitää suurinpiirtein kantaa ulos. Lenkeilläkin se yleensä kyseenalaistaa liikkumisen ja istuu valehtelematta puolet alkumatkasta. Loppumatkasta se tajuaa,että ollaan menossa kotiinpäin joten alkaa lisätä vauhtia. Bruno on aina siellä missä on ruokaa ja mitään ruokaa ei voi tiputtaa lattialle ilman ettei bruno sitä huomaisi. Bruno rakastaa autoilua ja änkeekin itsensä aina väkisin ihan jokaisella automatkalle! Bruno rakastaa, huomiota,kanamunia,lelujaan, jalkapalloilua, vierivieressä nukkumista, ruokaa ja sitä,että sen kanssa leikitään. Kylpemisä se vihaa ja yrittääkin aina paeta kylpy päivinä. Bruno ei ehkä ole ollut helpoimmasta päästä mutta hyvin sen kanssa ollaan pärjätty, se on jäärä ja itsepäinen kuin mikä sille päälle sattuessaan!  Näiden lisäksi se on ihmisystävällinen,sosiaalinne, reipas, ilonen, fiksu ja osaava pieni koira ja ennenkaikkea paras kaveri! ♥  i love my frenchie